10.4.10

Uutta = Muutto!

Ei kuitenkaan kovin kauas, virtuaalisesti vain ja vieläpä melko lähelle.

Päädyin nyt äskettäin pitkän, pitkän - noin puolen vuoden harkinnan jälkeen siihen, että lähden hieman väljemmille vesille tästä omasta pienestä piiristä. Olen nyt kaksi vuotta sepustellut melko tiuhaan tahtiin omia ja perheen juttuja kuvien kera tässä blogissa. Olen jossaín vaiheessa alkanut hieman mietiskelemään sitä, miten paljon kannattaa esim. lapsiaan tuoda julki näin, etenkin kun yksi herra on koulussa ja toinen tulossa kouluikään kovaa vauhtia perässä. Ja etenkin, kun tämä kohta uutta eskariaan aloittava herralainen ON melko tunnistettava. Moni kertoo nähneensä minut ja tunnistaneen ihan vain herra J:n hiuksien perusteella :-) Toki tiedän, että itsekin olen monelle tuttu ja se on kyllä oikein kivaa! Sitäpaitsi moni on käynyt silloin aikoinaan puodissanikin moikkailemassa.

Minulla ei onneksi ole ollut juuri mitään ikävyyksiä tässä blogimaailmassa - ainakaan tietääkseni. Tai sitten ajattelen vain näin lapsellisen mieleni turvin :-) Ja ihan tältä varalta, ettei niitä tulisikaan, olen päättänyt muuttaa hieman anonyymimpään suuntaan näitä tarinoitani. Ja tiedättekö, olen melkoisen puhki omassa päässänikin siitä, että jauhan täällä tätä samaa viikosta toiseen. Kaipaan vaihtelua ITSESTÄNIKIN! Lisäksi haluan sulkea hieman ovia siksi, että heräsin huomaamaan yhtäkkiä tietynlaisen yksityisyyden tarpeen. Olen näyttänyt melko avoimesti kaiken perheestäni ja kodistani, mutta ajatukset lentävät ja mieli muuttuu... Alunperinhän tämäkin blogi lähti liikkeelle, kun me asuimme Kanadassa.

Tämä on taas tosi lennokasta tekstiä, jota kukaan ei varmaan edes ymmärrä - mutta jos löysit pointin niin hyvä! En tiedä ymmärränkö itsekään, mutta jollain tavoin haen juuri nyt uutta alkua puhtaalta pöydältä ja uutta inspiraatiota myöskin. Inspiraatio on ollut nimittäin todellakin hukassa. Isolla hoolla Hukassa. Päätin siis aloittaa uuden blogin ja otin myös uuden tunnarin - joka tästä nykyisestä poiketen onkin ihan oikea nimeni. Enkä meinaa mennä minnekään piiloon, mutta tämän blogin piilottelen jossain vaiheessa kuitenkin. Niin ja toivon itseni puolesta, että etenkin se kadotettu inspis löytyy. Ja että tästä lähtien lupaan, että ajattelen enemmän itseänikin. Sen unohtaminen on välillä huono juttu... (Ja tällaisessa härdellissä se todellakin aina välillä unohtuu. Itse olen melkoisen huono olemaan itsekäs.)

Törmätään ihan varmasti täällä, jos samoilla linjoilla liikutaan! Tulehan moikkaamaan, kun pääset perille :-)

Hannis vilkuttelee ja Paperia Pariisista sekä Hanna's Lifestyle sanovat moikka moi!


P.S: Kirppis ei katoa tuosta osoitteesta ainakaan toistaiseksi minnekään

24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta!
Toki tulee ikävä tätä blogia, mutta ymmärrän täysin päätöksesi.

Nyt aikakin viimeistään ihan oikeasti treffailla :)...!

Aurinkoista viikonloppua!

Hanna(-Maija)

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärettävää, että haluat suojella poikiasi! Täällä olen ihan vakkariin vieraillut ja kuten ehkä olen joskus kertonutkin, niin tämä on ihan ensimmäinen blogi, jota olen alkanut lukemaan :) Toivottavasti löydän siis uuteenkin...

Ihanaa kevättä,
Anski

Laura kirjoitti...

Kiitos tästä! Ja toivon löytäväni tien sitten uuteen blogiisi väljemmissä vesissä :)

Ai niin, eilen kävellessäni H&M:n läpi vastaan tuli pellavatunika. Tai se taisi olla puuvillaa ja pellavaa, suunnilleen fifti-fifti. Eikä tosiaan ollut paha hinta (n. 25e), mutta laadusta en sitten osaa sanoa. Itse katsoin sitä sillä silmällä, vaan eipä ollut kokoja. Eikä minulla muutenkaan ole kokemuksia HM:n pellavista. Tänä kesänä varmasti löydät kyllä jostain pellavatunikan itsellesi!

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

OHO! Mutta ymmärrän! Minulla on jossakin takaraivon unelmissa aloittaa ihan erilainen ja uusi blogi. Mietin jopa bloggerista luopumista. Ihan www tunnarilla... Kaikki perhehöpinä pois, ja minä itse vastuuseen omasta juttelustani. Mutta enpä taida uskaltaa tai jaksaa :) Ehkä sitten kun saadaan tämä elämä järjestykseen muutenkin.

Kirjoituksiasi haluaisin päästä jatkossakin seuraamaan, joten uuden määränpään kuulemista odottelen!

Ruusa kirjoitti...

Aika aikaa kutakin vai miten sitä sanottiin! :) Voi hyvin! Ja kuulemisiin toisissa kuvioissa, toivon!
Aurinkoa sinne Rintelästä! :D

Anniina kirjoitti...

Ihan ymmärrettävää on!

Kiitos elämänmakuisesta blogista;kauniista kuvista,jutuista,tarinoista,tunnelmista,vinkeistä ja vaikka mistä ja tietty joulukalenterista:).Ja kaikesta mitä olet jakanut meille lukijoille!

Välillä on tullut sellainen olo, että ilmaiseksi kaikki tässä lukee ja seuraa kivoja blogeja, joiden eteen blogin pitäjät käyttävät paljon aikaa ja vaivaa, vaikka tietty rakas harrastus onkin, mutta silti...mitkään lehdet, joista maksaa, eivät ole näin ihastuttavia ja koukuttavia...:)))

Kiitos ja kummarrus sinulle Hannis! Olet huippu! :)

Anniina:)

Anonyymi kirjoitti...

On ollut mukavaa lukea blogiasi. Eksyin tänne aikoinani kauppasi sivuilta ja siksi olen seuraillut blogiasi josko kauppa aukeaisi taas.
Mukavaa kevään jatkoa!!
~marita~

Sally kirjoitti...

Viisaita ajatuksia. Uusi alku on aina kiehtova, sillä muutoksessa piilee voima!

Ilon Voimaa, Girls!

Viivu kirjoitti...

No voihan! Olen niin tykkäillyt käydä täällä :) Mutta pääasia, että homma jatkuu!

Uutta inspiraatiota sinne toivottelen! Eiköhän se löytyne lisääntyvän valon myötä! Nyt täytyykin varmaan lähteä tutustumaan vielä tarkemmin ihan noihin blogisi alkujuuriin. Hyppäsin kyytiin joskus niihin aikoihin kun kaksoset syntyivät. Olin ihan myyty kauniista vauvapostauksista ja samaistuin täysillä kun itsekin olin juuri mammautunut kolmannen kerran :)

Satu kirjoitti...

Kiitos mukavasta blogista! Mullahan oli vähän sama juttu, kun Kiinasta muutettiin, mutta jotenkin uusi blogi ei ole ole päässyt kunnolla alkuun. Mutta sulla on varmasti paljon annettavaa muutenkin! Toivottavasti vielä jossain tavataan!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Hannis!

Harmi kuulla että lopetat olen vasta päässyt tähän blogi maailmaan kiinni!
Kiitos AIVAN MAHTAVASTA blogista olen tämän viikon aikana "kahlannut" blogisi läpi ja useamman kerran naureskellut itsekseni! Olet aivan mahtava! :). Hyvää jatkoa ja kiitos!

Erika

Teija kirjoitti...

Törmäillään toivottavasti! Täällä on ollut kiva vierailla :)

Tarja kirjoitti...

Harvoin olen merkkiä käynnistäni jättänyt, vaikka vähintään kerran viikossa olen täällä käynyt piipahtamassa, mutta nyt on kiitoksen paikka:
♥ Ihanaa on ollut elämääsi seurata, ja kauniita kuviasi ihastella ♥
Haikeana huiskuttelen heipat tälle blogillesi, mutta toisaalta -innolla jään uutta odottelemaan...

Anonyymi kirjoitti...

Moi Hannis! Kiva että kuitenkin jatkan bloggailua, jossain? Ilmoitatko missä ja millä nimellä milloin? Ymmärrystä täältäkin löytyy tuolle anonymiteetin haluamiselle, olet tosiaan avoimesti itsestäsi ja perheestäsi kertonut, tosin minun mielestäni se on ollut ihanaa luettavaa vaikken sinua tunnekaan. Tunnut blogisi perusteella olevan tosi vilpittömäkin kiva tyyppi :) Varmaan noi sun tunnot siitä, että haluat lomaa itsestäsikin johtuu siitä, että vauvat kasvaa ja sitä omaa (tervettä) itsekkyyttä alkaa puskea läpi. Muistan itsekin kun monta vuotta kotona lasten kanssa olleena oma minä unohtui ja on ollut kiva se taas löytää :) Aika aikaansa kutakin! Tsemppiä ja jaksamista sulle, olet loistava tyyppi ja kirjoitat/kuvaat mahtavasti! t. JOnna joka löysi blogisi parhaan kaverinsa kautta ja koukkuun jäi :) Monta kertaa ollaan sun sisustuksia yhdessä ihailtu!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitusvirhe edellisessä kommentissanio heti alussa, siis jatkat! t. J :)

Nipsux kirjoitti...

Voih, olen nii-in koukussa blogiisi! Itseasiassa olen niin viehättynyt kirjoitustyylistäsi, että kai sinusta tulee toimittaja tms, kun hoitovapaasi loppuu? Minä en kyllä edes tiedä mitä olet aiemmin tehnyt työksesi, blogiisi löysin samoihin aikoihin kuin Viivukin.
Mutta joo, juuri blogin aloittaneena ymmärrän, miten sitovaa hommaa se on. Itse päätin heti, että räpsin kuvia ja julkaisen, enkä käytä aikaa niiden käsittelyyn tms, koska muutenkin tuo oma vapaa-aika on kortilla.
Jotenkin tämä bloggailu on kuitenkin kovin mukavaa, henkireikä suorastaan, enkä taida enää ilmankaan pystyä olemaan.
Toivottavasti löydän uuteen blogiisi sitten, kun sellainen on. Niin ihanan leppoisia fiiliksiä kirjoituksesi ja kuvasi on minulle antanut.
Kaunista kevättä toivotellen; Nipsux.

Lissu kirjoitti...

Kiitos kivasta blogista! Luin joka entryn google readerilla. Blogisi on ollut monipuolinen ja mukava! Toivottavastu sitä uuttakin blogia pääsee joskus lukemaan! Hyvää viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tähänastisesta! Kanssasi on ollut viihtyisää, toivottavasti löydän seuraavan rastin :)

Maija

tyttötiimi kirjoitti...

Kiitos Hannis mukavasta blogailusta. Toivottavasti tavataan pian.

Wilhelmiina kirjoitti...

Kiitos myös täältä :) Toivotaan että tulet meille kertomaan missä uusi blogisi sijaitsee ;)
Minä täysin ymmärrän pointtisi , ihan täysin. Itse en ole juurikaan uskaltanut lapsia esille tuoda, muutamassa kuvass vilkuilevat mutta se siitä. Olen niin miettinyt tuota samaa kuin sinä ja jokseenkin oma bloggailu on ollut aika rajoittautunutta -en tiedä mistä johtunee mutta kuitenkin.
Voikaa hyvin ja palataan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kivasta blogista minunkin puolestani.

Itse en pidä blogia enkä varmaan koskaan tule pitämäänkään. Mua pelottaa tämä bittiavaruus, kaikki jää jonnekin talteen ja voidaan kaivaa esille vuosienkin päästä. Joten ymmärrän kyllä jokaikisen päätöksen blogin lopetuksesta vaikka se omasta puolestani harmillista onkin.

Toisaalta, kieltämättä, joka kerta kun lukee tosi henkilökohtaista blogia tulee tunne, että tirkistelee ihmisten yksityiselämään, eikä se tunne ihan aina ole miellyttävä.

Tämä on varmaan formaatti, joka vielä hakee muotoaan ja niiden jotka sitä käyttävät, tulee tarkkaan harkita kuinka julkista blogia haluavat pitää. Ja kun on lapsia, kannattaa varmaan pitää vähemmän julkista blogia.

kiitos vielä kerran, ja kaikkea hyvää!

nina

Anonyymi kirjoitti...

Ai juu, sen vielä voisin lisätä, että suurkiitos laukkupostauksesta! Mielellään lukisin postauksen niistä muistakin laukuista :D .

Kysymys Vuittonista, onko sen avonaisuus koskaan haitannut sua?

nina

inka kirjoitti...

Iso kiitos tästä blogista! Juttujasi on ollut ilo lukea. Olet jotenkin kannustanut omalla elämän asenteellasi minuakin jaksamaan välillä vaikeita aikoja. Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, niin mielestäni olet kyllä SuperWoman. Ihanaa, että edes hetken on saanut seurata tuollaista intoa ja tarmoa.
Ihanaa kevättä ja kesän odotusta! Toivottavasti vielä joskus jostain tekstejäsi löydän. Kannustan ehdottomasti kirjoittamisen jatkamista, sillä sinulla on sana ns. hallussa :)

Inka

Mimmi kirjoitti...

Kuten eräs tuolla jo aiemmin sanoi: ihanaa, kun on päässyt lukemaan blogiasi. Kyllä nämä tällaiset ihanat blogit sisustuslehdet voittaa!!! Toivon, että mulla on kompassissa oikea suunta, kun uutta alkua pukkaa jossain...