Pientä juhlanaihetta ilmassa

On se hassua, kuinka joskus jotkut asiat saavat päivän paistamaan kuin kirkkaalta taivaalta!!!

Tänään meidän perheestä "löytyi" sikaflunssariskiryhmään kuuluvia henkilöitä.

Jorvin infektiolääkärin päätöksen mukaan alle 6kk ikäisten, keskosena syntyneiden vauvojen kaikki perheenjäsenet saavat piikin. Näin siis ainakin Espoossa. Juhlallisen "lupalappusen" saimme Jorvissa tänään, kun kävimme kaksosten rutiininomaisella 3kk iän lastenlääkärikäynnillä. Hassua se, ettei tätäkään erikseen muuten tarjottu. Olimme jo lähdössä pois ja Mikko vielä kyseli lääkäriltä vähän infoja, mitä pitäisi tehdä jos pikkuvauvat saisivat sikataudin. Neuvolassa ei tiedetty ainakaan vielä asiasta mitään.

No, kaikki hyvin ja tämän vuoksi koko perhe vauvoja lukuunottamatta saimme possupiikit olkavarteen. Tsemppasin isot pojatkin iloitsemaan piikistä ja kyllä he olivatkin reippaita. Ei mitään inahdusta kummaltakaan :-) Ja kaiken lisäksi meidän terveysasemalle pääsi jonottamatta sisään! Ja terveysasemalle asti ohjeistus oli kyllä kantautunut. Kyllä olin ILOINEN!!! Tuli kyllä hyvään saumaan positiivisia juttuja.

En usko, että meillä sitä tautia vielä tässä kuitenkaan on ollut, sillä kukaan ei ollut lopulta paria päivää kauempaa sairaana ja kellään ei ollut esim. kurkku kipeänä. Kuumetta nousi minulle ja Hugolle, mutta ei yli 38. Eikä se kuumeilu kestänyt kuin päivän. Oksennustauti se nyt vissiin oli, ja vähän pahemman kaavan mukaan tällä kertaa.

Oli miten oli, piikit on nahkaan pistetty ja jos sen taudin nyt sattumoisin sairastimmekin, se oli lopulta tosi lievä.

Että ihan vaan tällaista tulin tänne kertomaan :-)

Joulukalenterimetsästys

Täällä yksi äkäinen asiakas. Tätä asiakasta nyppii Stockan kanta-asiakastarjousten loppuminen kesken.

Nyt on vähän liian usein mielestäni käynyt niin, että kun menen hakemaan jotain kuvastosta löydettyä juttua suurinpiirtein viikon tai puolentoista kuluttua kuun alusta, ne ovatkin sitten jo loppuunmyytyjä. Taitaa olla niin, että tämä lamatus on nyt pistänyt firman hieman varpailleen ja ovat tilanneet tavaraa varman päälle. Vai ovatko ihmiset ostaneet liikaa? Sitä en jaksa oikein uskoa. Noinkin pitkällä kokemuksella, mikä Stockmannilla on, luulisi nyt kantistarjousten riittävyyden olevan jo ihan "ylpeyskysymys".

Tänään raahauduin kauppaan, koska seinät alkoivat käydä ahdistaviksi ja muutenkin pojille kotonaolo rupesi tekemään tiukkaa. Päätimme mennä nyt hakemaan ne Stockmannin kantistarjouksessa olleet Lego joulukalenterit. Toiselle Pirates ja toiselle Lego City. Jep.

Ensin kuitenkin halusin käydän hakemassa Ticket To Heavenin untuvapussit vauvojen vaunuihin. Mulla oli sellainen Joakimin kanssa ja voin sanoa että parempaa saa hakea! Heti kun kantislehti ilmestyi muutama viikko taaksepäin, olin napannut tuon sivun irti jääkaapin oveen. Untuvapussit ja joulukalenterit täytyy hakea.

Eipä tarvinnut sitten kuitenkaan ostaa, sillä nyt 9.11. mustat ja ruskeat pussit molempaa kokoa olivat loppuunmyytyjä Stockalta koko Suomen osalta!!! Pinkkejä ja vaaleanpunaisia en meidän pojille halunnut ihan nyt kuitenkaan. Voi hiivatti kun harmitti.

Marmatin asiasta, mutta mitäpä myyjät voivat muuta sanoa, kuin että "ne ovat loppu". Ottaa NIIN päähän, kun ei ole oikeasti ketään edes kelle valittaa. Tai ketään jolle valitus "uppoaisi". Se kun on siis aivan turhaa energian haaskausta natista jollekin iltakassalle jota vähempää ei oikeasti voisi kiinnostaa se, missä meidän vauvat tämän talven ulkopäiväunet viettävät!!! Voisiko joku joskus ottaa vastuuta asiakkaan tyytyväisyydestä vai onko se niin, että edes Stockmannin ei enää tarvitse tehdä niin? Ennen olen aina luottanut siihen, että Stockalla on asiakas kuningas ja sellaista kohtelua olen tottunut myös saamaan. Mutta sekin hyvä palvelu taitaa vähitellen upota suohon :-(

Minä valmiiksi ärsyyntyneenä lähdimme siirtymään leluosastoa kohti. Sitä ennen on ohitettavana Lexingonin ja Gantin shopit, joihin nyt piti sitten jäädä hipeltämään kaikkea ihanaa. Pistin Joakimin etukäteen leluosastolle nappaamaan kalenterit ja pyysin tuomaan minulle maksettaviksi. No, arvatkaa vaan mikä harmi tuli, kun eihän sitä Pirates-kalenteria enää ollut. Voi P***SKA. Tuli avauduttua leluosaston myyjälle asiasta. Myyjälle, joka ei oikeasti edes sanonut mitään. Nuori tyttö, joka oli "vain täällä töissä". HEMMETIN KIVAA. Onneksi siihen tuli toinen myyjä, joka tuntui olevan aidosti pahoillaan. Sanoi, että ovat myyneet kalenterit viikonloppuna loppuun koko Suomesta, eivät olleet osanneet varautua. 1200 kalenteria oli varattu. No, lapsia on tässä maassa jonkin verran enemmän...  Onko kivaa, kun maksan vielä parkkimaksun siitä hyvästä, että heillä ei ole mitään jäljellä. Lapsen pettymys on aina vielä ärsyttävämpää, kun senhän tietää ettei se selitys niin vain uppoa, että ne ovat loppu. Pyysin jonkun ihmisen yhteystiedot, jolla on valtaa ja jolle valittamisella on jotain arvoa. Koska kuten todettua, ihan turhaa valittaa sille, joka ei voi mitään missään tapauksessa tehdä tai jota ei oikeasti se edes vähimmässä määrin kiinnosta. Täytyy olla tässä yhteydessä kanta-asiakaspalveluun päin... Jonkunhan tässäkin pitää olla se, joka päättää kuinka monta tavaraa otetaan myyntiin / voiko se määrä riittää, jos se on kantistarjouksessa.

Joakimin kanssa ostettiin yksi Lego City kalenteri ja huudon kanssa siirryimme Citymarkettiin Isoon Omenaan, jos siellä olisi vielä Pirates-versiota ollut. Cittari oli myynyt kalenterit loppuun, mutta Prismassa oli vielä jäljellä. Jooki sitten sai sen City-version, vaikka harmistus oli edelleen iso.

Tässä iltapuhteina vielä lähdin googlettamaan, josko joku nettikauppa noita Pirates-kalentereita myisi. Sattuipa tuuri, Hobby Hallissa oli ainakin vielä niitä tilattavissa ja järjestelmän mukaan varastossa! Joten sellainen lähti tilaukseen ja tulee extrayllärinä pojille joulukuun ekana päivänä.

Mutta mitä tästä taas opimme? No tietysti sen, että jos näet jotain kivaa tarjouksessa tai ylipäätään kaupassa, on se ostettava heti. Myöhemmin on turha tulla marisemaan, että se on loppunut. Oma syy. Mutta minkäs teet, kun allekirjoittaneella on sama pää kesät talvet. Eipä tullut taas tälläkään kertaa mieleen...

P.S: Jos olisitte ostaneet tämän karkkipussin, tuntuisiko teistä, että teitä on huijattu...? Missähän nämä suklaat sattuvat piileskelemään? Kyllä muuten otti silloinkin päähän, kun tämän pussin avasin!!! :-)

Sairastetaan oikein kunnolla

Täällä sairastetaan. Oon nyt vuorokauden maannut ja päätin hetkeksi nousta pystyyn, jotta toi selkä ei ihan pamahtaisi sohvalla makaamisesta. Voi kamala tätä tautia!! En tiedä mitä on - sikaa vai nautaa, mutta oksennettu ollaan koko perheen voimin, olo jokseenkin järkyttävä ja mulla sekä Hugolla nousi myös kuume. Äitini samassa taudissa, flunssan kera. Tosin oli onneksi vähän parempana jo eilen illalla, kun me ei Mikon kanssa kyetty oikeasti tekemään yhtään mitään muuta kuin makaamaan ja olemaan vessanpöntön vieressä. Vauvanhoito jäi mummille. Onneksi ilta meni ok ja saatiin pienet nukuskelemaan tavallisen rytmin mukaan. Menevät noin klo 23 nukkumaan ja heräävät aamulla 8.30 tienoilla. Mummi tuli aamulla takaisin hoitelemaan vaaveja ja onneksi tuli. Olo meillä täällä edelleen ihan järkyttävä. Mutta sitten äitini saikin taas itse oksentelukohtauksen vaikka oli ollut jo vuorokauden ok. Mikko puolestaan jaksoi sen verran paremmin, että sai hoidettua vaavit päiväunille... Nyt nukkuvat tuolla ulkona ja ilta edessä. Saa nähdä miten saadaan tämä hoidettua. Onneksi nyt itselläni on olo vähän helpompi. Isot pojat sen verran pirteitä, että hyppivät seinille. Etenkin Jooki, joka ei ole juuri edes sairastanut - yhden aamuyön ja aamupäivän oksentelua lukuunottamatta.

Sikäli olisi ollut ihan ok, jos tämä tauti olisi nyt saman tien ollut se sikaflunssa. Kun ja jos me se vielä tämän jälkeen saadaan, niin voi hiivatti. Täällä alueella Espoossa se nyt jokatapauksessa jo jyllää :-/ Tuttu lääkäri sanoi eilen, että perjantai ja lauantai olleet yllättäviä päiviä, kun tauti rojahti täällä päälle vähän yllättäen. Tamifluta ei olla vielä otettu, koska oireet nyt aika lieviä - jos nyt siis edes ovat sikaa. Olisi kiva tietää, onko jollain täällä Espoossa ollut tämän kuuloista mahaflunssaa?

P.S: Prismasta löytyi joku viikko sitten tällaiset lasiset kynttilänjalat, mun mielestä kivat :-) Sopii mukavasti myös köyhishopeisten kynttilänjalkojen kanssa samaan ryhmään. Tosin nyt just meillä ei kauheasti sisustelua harrasteta, sattuneesta syystä!! Kauheen paha maku taas suussa ja kylmä hiki rupeaa iskemään päälle. Parasta painua vielä lepäilymoodiin.

Possuja possuflunssaa estämään ja tunnustuksia eteenpäin

Meillä on ollut aika rankka viikko. Niinhän se aina menee, ettei mikään mene suunnitelmien mukaan...

Olin järkännyt täksi viikoksi mm. kaksi kertaa lastenhoitajan, että a) Mikko saisi apua kun on keskiviikon lasten kanssa yksin kotona, kun minä reissussa ja b) pääsisimme M:n kanssa vaikka käymään ihan vain KAUPASSA yhdessä ja ostamassa vaikka meille kirkasvalolamppua. Sitten vielä tämän viikon lauantaiksi olin varannut Partylite-kutsut ja pyytänyt sinne koko naapuruston. Paljon oli myös kavereita tulossa. Kerrankin niin!!!

Mutta ti-ke vastaisena yönä Joakim herää oksentamaan. Oksenteli koko päivän aamuyöstä alkaen. Oli siinä sitten aika ärsyttävää lähteä reissuun, kun mietti, miten pärjäävät kotona ja tuleeko reissussa itselle oksutauti myöskin. Muistin, että meidän pusukone-Joakim oli väkisin halunnut pussailla suulle illalla, kun tiesi että minä lähden matkalle tosi aikaisin aamulla. Ajattelin, että sieltähän ne pöpöt sitten olivat minuunkin tarttuneet. Lastenhoitajalle piti viestitellä, että nyt taitaa jäädä käynti väliin. Hänkin oli harmissaan, kun tiesi että apua olisi varmasti kaivattu. Jookia harmitti eniten se, ettei päässyt ystävälleen Tomille kylään. Kyläilyä oli suunniteltu ja odoteltu pitkään. Myttyyn meni. Onneksi en saanut mitään pahempia oireita matkallamme. (Josta Nanna kerkesi kertoilemaankin jo blogissaan, käykääs siellä tutkailemassa mm. hyvää shoppailusaalista :-)

Hugolla tuli tauti puolestaan eilen. Oksenteli koko yön. Ollut kuumeessa koko päivän, päätä särkenyt, mahaa sattuu ja sitä rataa. Jookikin aivan tööt, vaikkakin selkeästi paremmassa kunnossa kuin Hugo. Jäi meidän kauppareissu ilman lapsia hamaan tulevaisuuteen, koska hoitajaa ei voitu tänäänkään tänne ottaa... (Tai ei olisi kyllä tullutkaan, kukapa tuota tautia itselleen haluaisi.)

Samaan syssyyn Partylitet piti peruuttaa. Aargh. Harmittaa. No, eipä tarvitse siivota, jotain positiivista tässäkin.

Sohvallemme muuttanut Mailegin possu toimikoon tästä eteenpäin Possuflunssaisten Suojelijana!! En tiedä onko se tauti jo meillä, mutta täällä alueella sitä on. Kuulin juuri illalla useamman varman tapauksen tästä lähistöltä ja miehen siskon lapsen isän perheessä tauti juuri jylläämässä. Jokaiselle sairastuvalla olevalle nyt vain kauheasti voimia ja tsemppiä kamppailussa tätä virusta vastaan.

Meillä on muuten nyt näitä Mailegin viime vuoden joulusesongin ihanan pehmeitä ja tosi isoja XL-possuja varastossa kolme kappaletta. Jos joku sellaista kaipaa (näitä ei saa enää tänä vuonna, ovat niitä superihania froteekankaisia, vanhan roosan sävyisiä), MINULTA SAAPI OSTAA, 35e / saparo. Laitan huutikseen osta heti -kohteiksi, joten käykääs tiiraamassa sieltä. Voi myös kysyä suoraan hannis(at)kaunis.net

Tanskan tuomisista seuraavalla kerralla lisää! Tässä kuvassa himoitsemani GreenGaten joulutortut, jotka tilasin Elvinasta. Olin niin iloinen, kun löysin nämä!!! Näin ne GG:n kuvastossa joskus silloin heinä-elokuussa ja jäin kieli pitkällä odottamaan, josko johonkin kauppaan niitä ilmestyisi. Ovat aivan hintansa arvoisia. Tänä jouluna muutenkin paljon tämän tyylisiä ihanuuksia kaupan. Stockalla etenkin hurjan hyvät valikoimat. Itse en ole sieltä vielä ostanut mitään, mutta hiplaamassa kyllä käynyt. "Joudun" varmaan meidän pojille muutamat hauskat hahmot vielä hankkimaan.

*************

TUNNUSTUKSIA  ON TULLUT :-)

KIITÄN TUNNUSTUKSISTA, joita on tullut useampi nyt lähiaikoina!

Hitsi kun en ole ehtinyt vain niihin paneutua...

Nyt ensimmisenä tämä Tanjalta tullut tunnustus, joka TODEN TEOLLA lämmitti mieltäni ja sai olon autuaan kevyeksi :-D Joskus sanat yllättävät ja ovat niin kuin olisi voittanut kultamitalin! KIITOS TANJA!!!!

Lovely children´s wear-tunnustus on tarkoitus jakaa blogeihin, joissa esitellään lastenvaatteita. Leidikuvainen tunnustus on vapaasti jaettavissa, itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

(Minun saamani tunnustuspalkinnon perustelut kuuluivat Tanjan kirjoittamina näin:)

Minulta tämä lähtee eteenpäin Hannikselle Hannan huoneeseen -
kauniita lapsia, kivoja vaatteita, hienoja kuvia.


En lakkaa hämmästelemästä,
miten Hannis pyörittää kaikkea ja aikaansaa koko ajan jotakin.
Ihmeellinen nainen!


Minäkin ajattelin jakaa nämä yhtenä pakettina, ja nyt ensimmäisenä tuli mieleen yksi blogeista, joita olen seurannut jo tosi pitkään. Ennen kuin edes itse koko harrastusta aloitin.

Tunnustuksen saa IHANA JA INSPIROIVA, niin aito ja oikeasti kultainen
NIINAN UNELMIEN NIINA!!!

Ole hyvä ja iloa päivääsi!

*************

Mialta tuli jo aikaa sitten HAASTE - KIITOS KAUNIS JA KUMARRUS PERÄÄN MYÖS TÄMÄN JOHDOSTA!!!

Tämä on jo näkynyt useammassa blogissa, joten otapa itsellesi haasteeksi, jos se ei ole vielä juuri SINULLA ollut :-) Tarkoitus on kirjottaa ajatuksia omista aisteistaan.

Näkö - Olisi todella menetys, jos ei voisi nähdä. Visuaalisuus on minulle lähes koko elämä. En voisi elää ilman kaunista katseltavaa. Rakastan valokuvausta, rakastan kauniiden kuvien ja maisemien tekemistä. Jos en voisi nähdä, olisin todella rampa.



Kuulo - Nykyisin en ole niinkään riippuvainen musiikin kuuntelusta, mitä olin ennen. Ehkä se johtuu siitä, että ääniä on arjessa ja elämän ympärillä niin paljon, että sitä itseasiassa nauttiikin enemmän hiljaisuudesta. Ihanaa on kyllä kuulla omien lapsien naurua ja hauskoja juttuja! On myös onni, että voi kuunnella joululauluja. Innolla odotan jokavuotista traditiotamme käydä joulukuussa Antti Sarpilan joulukonsertissa Finlandia-talolla. Se on yksi ihanimmista tapahtumista vuodessa!

P.S: Yksi rakkaimmista äänimuistoistani on muuten perämoottorin hurina ja veden liplatus rantakalliolle. Lapsuusmuistoista parhaita, mökiltä Saimaan rannalta...



Maku - Rakastan, rakastan ja rakastan herkkuja!!! Nykyisin parhaat makuelämykset saan erilaisista gourmet-herkuista, joita joskus aina pääsee nauttimaan. Suklaariippuvaisuudestani olen päässyt eroon ja siksi pyrin olemaan mahdollisimman pitkälle ilman tuota muuten niin nautinnollista herkkua.

Olen myös todennut, että aitoja makuja voisi arvostaa enemmän. Suppilovahverot, roseepippurilla maustettu graavisuolattu lohi ahvenanmaalaisen saaristoleivän kera, tuore brushetta tomaatti-rucola-valkosipulihöysteellä... Aah. NAMIA!!!



Haju - Ennen rakastin hajuvesiä. Enää en käytä niitä niin paljon. Nykyisin nautin esim. Partyliten tuoksukynttilöistä, mutta ehkä kuitenkin entien aidoista tuoksuista. Glögin ja puusaunan tuoksut ovat ehkä maailman parhaita fiiliksen tuojia!!!


Tunto - Tämä on vaikea. En osaa oikein vastata... Ihana on silitellä lasten poskia, ihana on pitää pehmeää koiranpentua sylissä..


Tässäpä tuli nyt vastattua Mian antamaan haasteeseen ja taitaa olla aika mennä nukkumaan. Yksi haaste/tunnustus jäi vielä takataskuun, palaan siihen sitten seuraavalla kerralla!

Nyt vielä kaikille mukavaa ♥  isänpäiväviikonloppua!!
Onnitteluja samalla isä-ihmisille, jos joku sellainen tätä sattuu lukemaan... Omani on ainakin tunnustautunut blogini lukijaksi :-)

Marraskuun kolmas

Heippa taas!

Tosiaan nyt vastailen ihan kaikille edellisen viestin kommentoijille tässä omana viestinään. Teiltä tuli niin paljon viestejä, etten ihan meinannut uskoa!! Tämä ei ole siis pelkästään ja yksin minun juttuni. Monilla on samoja tuntemuksia ja hankaluuksia arjen keskellä. Tykkäisin ja haluaisin tehdä vaikka mitä koko ajan, mutta lannistun lopulta, kun näen vain liikaa tekemättömiä asioita Minua harmittaa kamalasti aina, kun toiset tekevät niitä asioita, joita itse haluaisin tehdä, mutta en ehdi tai jaksa. Ja sitten on vielä se, etten osaa "olla vaan"

Oikeasti juuri nyt en saisi tehdä kaikkea mahdollista, koska fysikka pettää. Kuten Outi sanoikin, oikeasti olen ihan fyysisesti tosi naatti. Mutta kun ei malta viettää ainoita vapaahetkiään lepäämällä tai nukkumalla! Tämä sama juttu on meillä tosi monella.

Sitten tämä hoitokuviojuttu. Se, että tänne tulee apua, ei välttämättä olekaan apua. Kun minä haluisin olla kotona ja puuhata jotain ihan vaan yksin. Mulla on harrastukset kotona...  Kavereita kyllä on, keiden kanssa juoruilla, kauppaan pääsen myös -vaikka en pidä sitä kylläkään muuna kuin pakollisena rasitteena :-) Ulospääsy ei siis ole mikään ongelma vaan juuri ennemminkin oma rauha kotona. Joskus vaan haluaisi olla vaikka päivän ja SIIVOTA kunnolla! Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, meillä kyllä on kaupungilta hoitoapua kolmen kuukauden ajan nyt tässä. Kaksosperheet saavat sellaista palvelua ostaa. Ekat kolme kk ovat kohtuuhintaisia, sen jälkeen homma menee järjettömän kalliiksi. Nyt mietin, että "pistän" hoitotädin ens kerralla vauvojen kanssa ulos vaunulenkille, enkä ota huonoa omaatuntoa siitä, etten itse lähde kävelemään!

Muuten vielä pari sanaa blogikirjoittamisesta. Ei kannata ottaa blogitekstejä koko totuutena, sillä minä ainakaan en hirveästi tänne noita suurempia ongelmia ja murheita viitsi tuoda. Kirjoittelen pääasiassa kivoista jutuista. Siksi voikin tulla ehkä harhaanjohtava käsitys, että täällä sitä vain ruusuilla tanssitaan :-) Epäanonyymin bloggaajan on monesti pidettävä tiukkaa linjaa, mitä suustaan päästää, sillä muuten alkaa meili laulaa ja puhelin piristä. Tämän vuoksi pitäydyn täällä tietoisesti juuri vain tietyissä asioissa. Ja toisaalta luulen, että niitä on myös kivempi lukea. Tosin natista aijon jatkossakin ja samalla narisuttaa tekstiä marinan muodossa :-)

Mutta nyt rupean hoitelemaan vähän lähtövalmisteluja huomista reissua varten!!

Marraskuun eka

Tänään ollut todellinen risomispäivä. Tuntuu, että viime viikon sunnuntain kellojensiirtämisen jälkeen en ole kertaakaan vielä herännyt. Olen vain ihan tokkurassa, väsynyt, saamaton (edelleen), kaikkinaisesti rojahtanut raato. Voi olla, että nyt se väsymys vain iski, joka juontaa juurensa tästä melko rankasta neljän kuukauden rupeamasta. Vauvoja kun olen hoidellut melkolailla yksikseni aika pitkälle, ja etenkin ne yösyötöt varmaan tulevat näin takautuvasti väsymyksenä esille. Muistan vain, kun neuvolan tätsy, kaikki NKL:n lääkärit ja oma lääkärini jatkuvasti painottivat vielä kaksosten ollessa mahassa, että onhan mulla hoitoapua ja onhan meillä paljon tukijoukkoja. Ja että kaksosten jälkeen lapsivuodeaika tulee olla parin kuukauden mittainen vähintään ja MINUA pitää passata. Toiset hoitakoon vauvat. Muuten et tule jaksamaan. Mutta mitä siinä voi sanoa, kun tietää etukäteen, ettei niitä hoitoapuja ole ennenkään niin hirveästi ollut ja toisekseen tuossa on kaksi muuta lasta hoidettavana valmiiksi. Ei meillä ole mitään suurta hoitorinkiä tiedossa. Eikä näitä hommia voi ihan vain mummien hoidettaviksi lykätä. Kyllähän moni lupaili, että tulee varmasti auttamaan sitten kun vauvat ovat syntyneet. Yleensäkin tämän tietää nykyaikana, että harva sitten lopulta oikeastikaan tulee. Se on vain niin helppoa sanoa. Lisäksi mies käy töissä. Kukaan ei pahemmin ole minua ehtinyt passaamaan ja tosiaan kyllä se tässä olen minä ollut, joka vauvoja on hoitanut. Onkohan jollain toisin? Tiedän kyllä kavereita, joilla on mummit hoitaneet lapsia säännöllisesti pari kertaa viikossa, mutta ei sekään ole aina niin yksiselitteistä. Toisilla ei ole välttämättä aikaa tai halua, toisilla ei ehkä voimat riitä. Se on niin tilanteesta kiinni.

Mutta siis oikeasti, mistä tämä hoitohenkilökunta oikein kuvittelee ihmisten löytävän nämä ylimääräiset hoitajat ja passaajat? Haloo ihan tosi! Minä en ainakaan tiedä tällaisista. Kyllä sitä suurinpiirtein saa varautua itse hoitamaan lapsensa, jos niitä haluaa hankkia.

Sen lisäksi, että hoitelee vauvoja, on jaksettava kaikkea muutakin. Tässä on ollut kaikenlaista, mikä kaatunut jotenkin minun niskoille. Jokainen ylimääräinen tunnontuska on kyllä nyt ollut liikaa. Etenkin kun ne ovat turhia, sellaisia mihin itse en ole millään tavon syypää. Joskus tuntuu, että olen yksi roskis, jonka niskaan voi kaiken lykätä vain siksi että satun olemaan minä. Verenpaine huitelee jossain ihan kamalissa lukemissa ja painoa on tullut synnytyksen JÄLKEEN suurinpiirtein kymmenen kiloa lisää. Ei oikeasti kauheesti naurata. Missähän vaiheessa sekin aika koittaa, että pystyn jollain tavoin pääsemään taas omaan elämään kiinni. Nyt en kohta kehtaa edes ulos mennä nokkaani näyttämään. Hävettää ihan hirveästi tämä lihominenkin :-(

Onneksi meillä on nyt käynyt kotona siivousapu ja sain lisäksi kolmen kuukauden lastenhoitoavun kaupungin kautta - kerran viikossa kolme tuntia. Pientä helpotusta arkeen. Mutta silti täytyy sanoa, että kun väsymys vain iskee, se on hankala saada tuosta vain taltutetuksi. Kahvinkeittokin voi olla liian suuri operaatio tehtäväksi. Olisipa kahviautomaatti, mistä vain nappia painamalla lorisisi kahvi mukiin.

Mutta oikeasti tästä, että äitiä nyt vähän väsyttää, ei saisi kertoa kenellekään, koska sen jälkeen sinut leimataan masentuneeksi. Vähänkin hiiskahdat vaikka neuvolassa, että väsyttää aika paljon, olet masentunut!!! "Ota vähän masennuslääkettä, niin kyllä se siitä." Eikö oikeasti ihminen voi olla fyysisesti ja henkisesti rankan vaiheen jälkeen väsynyt ilman että olisi millään tavoin masentunut! Miksi nykyisin ei saa olla mitään negatiivisia tuntemuksia ilman että olisit burn out? Siinä vaiheessa kun ei huvita tehdä mitään tai ei huvita nousta sängystä, voi sanoa että on masentunut. Mutta jos kuitenkin huvittaisi eikä vaan tällä erää jaksa, se on mielestäni väsymystä. Siitä toipumiseen auttaa ainakin aika ja aurinko. Jos muita keinoja olisi tarjolla, antakaas vinkkejä tänne päin :-)

Täytyy viritellä vähän valosarjoja ulos ja sisään, jos se auttaisi. Ja toisaalta syksyllä saakin olla väsynyt. Liika väsymys vain harmittaa...

Halloween kuvia!

Kiitoksia viesteistä edelliseen postiin ja näin siis teemme, että joulukalenteri löytyy tästä osoitteesta vastaisuudessakin!

Joulupakettikeräyksesetä, johon me osallistumme, löytyy lisätietoa tuosta tämän blogin oikeassa reunassa olevasta linkistä klikkailemalla! Sehän on Nuorkauppakamarin järjestämä ja keräyksiä on eri puolella Suomea. Paketit taas toimittaa perille aina paikalliset sosiaaliviranomaiset, joten perille meno oikeasti tarvitseville on sillä keinoin taattu. Palaan lahjapakettien tekemiseen ja kokoamiseen tuonnempana, varmaan viimeistään tässä parin viikon sisällä. Kerron sitten, millaisia juttuja olen itse ajatellut laittaa lahjoiksi. Sen voin nyt jo kertoa, että teen aina pakettiratkaisuja. Esim. joku vaatesetti plus lelu tai muu mieleinen tavara. Eli ei vain vaikkapa yhtä kirjaa. Perus periaatteenani on se, että laitan paketteja, jotka myös minusta olisi ihana saada. Ja jotka sitten luulen myös oikeasti tuottavan saajalleen iloa.

Olen tässä muuten illan ratoksi tehnyt pientä matkasuunnitelmaa, kun päätettiin viime viikolla, että lähdetään Nannan kanssa päiväreissulle Köpikseen. Tosi kiva juttu tiedossa siis jo ensi viikolle! Itse olen käynyt äkkiseltään laskettuna ehkä neljä kertaa siellä shoppailemassa ja aina juuri tähän samaan aikaan loka-marraskuussa. Kahtena viimeisenä vuotena syysreissu on kuitenkin jäänyt väliin ja itseasiassa Köpiksen kentälläkään en ole ollut pariin vuoteen. Nyt siis tapahtuu paluu hyvään perinteeseen!

Mitään suurempia suunnitelmia ei meinata tehdä, kunhan nyt vain mennään ja tullaan ja ollaan. Ja kahvitellaan, syödään ja varmasti vähän myös shoppaillaan!!! Tekee varmasti oikein hyvää tähän väsyneeseen fiilikseen. Illaksi tullaan kotiin.

Nyt kun en taas tiedä, jaksanko tai ehdinkö tulla ennen ensi viikonloppua tänne blogiani päivittelemään, laittelen muutaman kummitusjuhla-aiheisen kuvan meiltä ja toivottelen kaikille näiden kera

HAPPY HALLOWEEN!

Jouluisia projekteja

Voin paljastaa että tänä vuonna joko tähän blogiin tai ihan omassa, siihen tarkoitukseen pyhitetyssä blogissa on luvassa *joulukalenteri* taas tämän vuoden joulukuuksi. Vuosi sitten se jäi väliin, mutta vuonna 2007 se oli täällä. Mitä mieltä olette, olisiko parempi laittaa ihan omaan blogiinsa se?

Olen miettinyt jo vaikka mitä ylläreitä joulukalenterin varalle!

Monia joulublogeja olen jo bongaillut. Monet etsivät joulumieltä.. Itse tykkään, ettei joulumieltä edes tarvitse olla vielä lokakuussa. Hauskaa on suunnitella ja miettiä ja fiilistellä, mutta joulumieli itsessään kuuluu kyllä sinne joulukuun puolelle. Minusta on myös hauskaa, kun kauppoihin laitetaan jouluja, eikä se haittaa ollenkaan, vaikka niitä on jo tarjolla lokakuussa. Siltikään en jaksaisi joulumusiikkia soitella tai kuunnella edes kaupoissa ennen marraskuuta. Tai ehkä en edes ennen marraskuun loppua. Sillä uskomatonta, mutta totta: MARRASKUU on jo ensi viikolla totta!

Joulu tulee yleensä lopulta liian nopeasti ja siksi siihen onkin hyvä varautua sopivissa määrin aikaisessa vaiheessa. Hyvä on tehdä jonkinlaista joulupuuhakalenteria tai plania, mitä tänä jouluna haluaa tehdä. Sillä ilman kunnon suunnitelmaa se luultavasti menee niin, että joulun aaton aattona ihmetellään miten se joulu tuli JO NYT!

Itselläni on aina aivan liikaa projekteja menossa. Vaikka olen tämän perheen taiteellinen johtaja, olisi hyvä olla olemassa sen lisäksi sihteeri, tuotanto ja talousosastot. Kun sotken itseni jokaiseen edellä mainittuun virkaan, on tilanne aina hieman sekava jos ei jopa huolestuttava. Nimittäin meillä se tarkoittaa pelkkää KAAOSTA: Yritän saada ajan riittämään kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin monesti ja kun se ei riitä, en saa mitään lopulta valmiiksi ja soppa kiehuu yli minun migreenin ja loppuunkärtsäyksen muodossa. Ja sitten on juhlat tosi kaukana. Ainakin jossain Tampereella.. tai no oikeastaan Kokkolassa. Vähintäänkin.

Tänä jouluna siis yritän olla erityisen järjestelmällinen ja teen itselleni ne vanhat kunnon listat.

Ensin kuitenkin on keksittävä asiat listalle ja mietittävä jouluisia juttuja lahjoista pikkujouluihin ja koristeista ruokiin.

Yksi juttu on jo päätetty. Isojen poikien kanssa mietittiin, että he ostavat omilla säästöpossurahoillaan yhdet kivat lahjat - toinen sellaisen mikä sopii seitsemänvuotiaalle pojalle ja toinen sellaisen mikä on kiva viisivuotiaalle vesselille. Molemmat paketoidaan ja viedään lahjakeräyspisteeseen, josta ne jaetaan hieman vähempiosaisten lasten joulun iloksi. Itse olen tätä keräystä tehnyt jo vähän ennakkoon - hommannut muutamat Brazit ja satukirjat jemmaan. Harmitti vietävästi, kun en viime jouluna tätä ehtinyt tehdä. Nyt olen tässä jutussa siis hyvissä ajoin liikkeellä!

Täydellistä saamattomuutta

Pimeys on iskenyt oikeasti nurkan takaa. Täydellinen väiytys!

Meillä on niin väsynyttä porukkaa tupa täynnä, että oksat vaan pois ja poks.

Ei oikein tämä kirjoittaminenkaan juuri nyt suju, kun vauva nukkuu sylissä ja meinaan itsekin nukahtaa...

Kuvia siis vain tällä kertaa!

Tässä muuten muutama tuleva projekti yllä ja alla. Jos joskus iskisi se kauan kateissa ollut inspis!

Tuolit (2kpl) kierrätyskeskuksesta.. Pitäisi maalata ja verhoilla uudelleen. Hankalaa, kun en tiedä miten tuon selkänojan kanssa pitäisi tehdä. En tajua, miten kangasosan saa irti. Onko teillä vinkkejä?

Loppuun kevennys: kuva kertoo kaiken :-)

Sekalaista selitystä ja talolyhtyasioita

Ihan turha edes yrittää nukkumaan menemistä, vaikka ihan älytöntä tämä onkin. Uni on ollut vähän aikaa jo hakusessa, en tiedä miksi. Voi olla sekin syynä, että rytmit ovat vauveleilla muuttuneet kiinteiden ruokien tultua mukaan elämään. Nuutti ja Eetu nimittäin jättivät yösyömiset sen tien ja nukkuvat suurinpiirtein 7-9 tunnin yöunet. Ja minä kun olin tottunut nukkumaan 2 x 5 tuntia, nukunkin nyt sen 6 tai 7 tuntia per yö. Illalla ei saa unta ja aamulla väsyttää ihan kamalasti, vaikka on saanut nukkua pitkän siivun yhteen menoon. Outoa kyllä.

Hauskoja tapauksia ovat nämä meidän pojat. Isot ja pienet. Jooki keksi tänään lirkutella kitisevälle Nuutille "isoveli tässä, älä itke". Aika hauskalta kuulosti "äidin pienen vauvan" suusta. Siis voitteko kuvitella, mikä ylpeydenaihe tälle viisi vuotta pikkuveljenä olleelle lapselle onkaan nyt se, että HÄN on ISOVELI.

 Molemmat vauvakaiset hymyilevät ja lirkuttelevat. Eetulla tuli kummatkin vähän myöhässä, mutta noin 3,5kk iässä se sitten alkoi hänelläkin. Nuutti aloitti virnuilun suurinpiirtein kolmikuisena. Kuitenkin tuosta iästä pitää napsia aina se 7 viikkoa pois, koska tällaisissa asioissa kehitys menee yleensä lasketun ajan mukaan ja keskosilla vielä ehkä hieman hitaammin siitäkin. No, nyt jokatapauksessa meillä on kaksi iloista hymyveikkoa talossa!

MUUTAMAAN KYSYMYKSEEN VASTAUKSIA, kun en ollut muistanut vastata suoraan kommenttilootaan.

Ensin oli tällainen kysymys, mistä blogissani vilahtelevia Tilda-hahmoja saa ostaa?

Luulenpa, että kysyjä tarkoitti Maileg-pupuja, sillä montaakaan Tilda-jutskaa täällä ei ole. Ja Tildoja ei virallisesti myydä missään, mutta Huutishan niitä on pullollaan! Sieltä vain siis hakusanalla etsimään. Maileg-pupuja löytyy monestakin nettiputiikista, eli sekin onnistuu varmasti parhaiten kuukkelin avulla.

Toinen kysymys koski näitä talolyhtyjä, jotka nyt komeilevat blogin etukuvassa. Eli mistä niitä talolyhtyjä oikein saa? Nuo olen ostanut Ihana Livingistä viime jouluna. En ole bongannut noita pahemmin mistään kaupoista, mutta nettiputiikeista useampi nyt on mainostanut tuovansa tämän syksyn aikana joulumyyntiin talolyhtyjä. Kannattaa siis tiirailla! Ja Sellon Oliva sekä Vipanat myivät myöskin viime jouluna joitain sellaisia. Niin ja JOS menet Tukholmaan, oli Koffertilla (Humlegårdsgatan 11) ihan mieletön valikoima ollut ainakin viime vuonna. Alla kuva linkattuna Koffertin blogista. Siellähän niitä lyhtyjä hyllyssä muuten majaileekin!!

Tässä olen muuten koonnut ison satsin erittäin laadukasta ja hyvää sisustuskampetta Huutikseen... Löytyy mm. Pentik, Lexington ja GreenGaten (esim. Naomi Beige lattemukeja!)

Keskityn tässä niiden kuvaamiseen ja laitan ne huudettaviksi. Palaan tänne taas, kun tämä homma on tehty.

KIVAA LOPPUVIIKKOA!

terkuin Hanna